"Vuosituhansia munia tofulla, kiitos!"
Ensin tunnustus: Kyllä, söin koiraa! Ensimmäistä kertaa olin yllättynyt. Kiinalainen Freud oli kutsunut minut illalliselle. "Haluan näyttää sinulle joitakin kiinalaisia erikoisuuksia", hän sanoi. En ollut vaihtanut tarpeeksi nopeasti. Ravintola oli romanttisesti sisustettu, kynttilänvalo ja pehmoiset parit. Aterian keskellä ystäväni nauroi äänekkäästi. "Tiedätkö, mitä syö nyt?" Kuulen tämän kysymyksen yhä uudelleen, vaikka seitsemän vuotta Kiinassa voit silti yllättää minut.
Ruoka on suurin väärinkäsitys Kiinan ja lännen välillä.
Samaan aikaan, joskus saan itseäni ajattelemaan kuin kiinalainen. Toisena päivänä kauppakeskuksessa: kävin tavoittelemattomasti kauppojen läpi ja oli yhtäkkiä edessä valtava akvaario, jossa oli koristekalaa. Suuri parvi, lähellä ikkunaa, katsoi minua. Ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Hei, näytät herkulliselta!" Ja sitten ajattelin, "Yummy?!" Olin hieman peloissani itsestäni. Kiinalaiset joutuvat kokeilemaansa maailman monipuolisimpia ja monipuolisimpia ruokia. Kiinassa iltaisin pöydälle ei todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että makea ja hapan massa on tarjolla monissa saksalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa. Useimmat kiinalaiset eivät edes tiedä omaisuuksien evästeitä, koska ne ovat peräisin Japanista. Ruoka on ehkä suurin väärinkäsitys Kiinan ja lännen välillä.
Kiinassa syöminen on paljon enemmän kuin ruoan saanti: Kolme kuumaa ateriaa ovat tärkeimmät rituaalit kiinalaisessa päivittäisessä rutiinissa, kaikki hermostuvat, jos hän ei istu lounaalla klo 12.00. Jopa pikkulapset voivat luetella pitkään kuolleiden keisarien ja kenraalien suosikkiruokia. He tuntevat myös "kymmenen erinomaisen kulinaarisen perinteen" hienot erot, jotka ovat jättäneet tuhannet ruoat kiinalaiselle keittiölle. Jotkut sanovat, että kiinalaisen ruokahalu juurtuu edelleen nälkäisiin aikoihin. Suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen aikana Kiina kärsi elintarvikepulasta. Suuri johtaja Mao Zedong oli luultavasti ainoa rasva kiinalainen tuolloin. Mutta 30 vuoden taloudellisen nousun jälkeen kiinalaiset olisivat jo syöneet täynnä.
Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin todella, kuinka tärkeitä kiinalaiset ovat heidän ruokaansa. Lokakuussa 2003 me (1,3 miljardia kiinalaista ja I) istuimme TV: n edessä ja katselin, että Yang Liwei ammuttiin avaruuteen Shenzhou 5: ssä, Kiinan ensimmäisessä astronautissa. Valtion televisiolähetykset elävät tunnin ajan. Kun raketti saavutti kiertoradan, kamerat osoittivat säteilevää astronauttia Zhang Yumeiä, joka istui radion komentokeskuksessa. Hänen miehensä oli maailman ensimmäinen maailman kiinalainen, ja hänen ensimmäinen kysymys oli: "Oletko syönyt vielä?" Myöhemmin katsojat saivat myös tietää, että avaruusjärjestö on valmistanut astronauteja varten "haudutettua sianlihaa", "höyrytettyä ankka-rintaa" ja "Moon Taro Tarts".
Kiinassa ruokaa puhutaan koko päivän ajan
Saksalaiset puhuvat työstä koko päivän. Kiinalaiset puhuvat ruokasta koko päivän, jopa töissä. Tämä on niin tarttuvaa, että liityt automaattisesti. Ja niin ei ole ihme, että keskustelut talossamme kuulostavat näin: "Mitä syömme viikonloppuna?" - "Mennäänkö ravintola" Di Shui Dong "(" tippuvesi luola ")? Kaipaan paistettua sianlihaa, jossa on makeaa soijakastiketta." - "Minäkin, mutta emme saa unohtaa tilata kylmän sekoitetun kalan ihon ja ankan tulipalon ja ehdottomasti tuhansia munia tofuilla!"
Kun menemme ulos syömään, me rummutaan mahdollisimman paljon ystäviä, koska mitä enemmän voit tilata. Ravintoloissa on pyöreät pöydät, kaikki tulee keskelle pyörivälle levylle, ja se on jaettu.
Koko Shanghai syö vähän hirviöitä kesällä.
Koko Shanghai odottaa kesää, sitten kulinaarinen festivaalikausi alkaa. Tänä aikana miljoonat pienet hirviöt putoavat kaupungin yli. "Xiao long xia" on eläimille annettu kova kuori ja sakset, jotka on käännetty "pikku lohikäärmeen katkarapuksi" tai rapuiksi. Sitten erikoisravintoloiden edessä on pitkiä jonoja. Jotkut odottavat hyvin keskiyön jälkeen syödä pikku hirviöitä. Todelliset taiteilijat menevät erikoisiin rapujen ravintoloihin, jotka eivät tarjoa mitään muuta kuin "Xiao long xia" ilman sivukeittiötä, joko kuumaa, keskisuurta tai hieman mausteista. Ei kynttilänvaloa, ei erottuvia tarjoilijoita, ei kevyttä taustamusiikkia - se on vain ruokaa. Suosikkiravintolani eläimiä tarjoillaan suurissa kulhoissa. Vieraat sitovat muovisia esiliinoja ja syövät suoraan käsillään.Monet ovat kehittäneet hienostuneita tekniikoita, joilla imeä herkkä valkoinen liha rapujen pienistä raajoista. Jokaisen vieraan edessä on pöydän roskat. Loput jäävät pois suustasi.
Kaikki Shanghai on riippuvainen siitä, rapu-kausi on poikkeus. Sitten ripustaa varoitusmerkit lentoasemilla: käsi- matkatavaroiden raput kielletään. Asiantuntijat väittävät, että ravintoloissa pestään rapuja pesukoneissa - pesuaineesta riippuen. Shanghaiers, mutta se ei ole väliä. Tarjoilija, toinen ämpäri rapuja! Palo sniper!
