Haastattelu Anna Netrebkon kanssa
Hän voi olla hyvin laskettu laskemalla äänensä ja kuiskaamalla, ikään kuin hän välittömästi antaisi sinulle salaisuuden. Sitten hän nauraa ääneen, "hahaha", ja se kuulostaa täydelliseltä oopperalta nauraa. Haastattelun aikana "Hotel Sacherissä" Anna Netrebko unohtaa lopulta optimoida viehätyksensä. Sitten hän nauraa rennosti, gesticulating, huokaus, clenching hänen nyrkki, ja sinulla on tunne hän on todella siellä ja hänen ajatuksiaan muualla.
Vähitellen hän romahtaa sohvalle ja ajattelee vain aika ajoin suoristamaan valokuvaa. Hänen kumppaninsa, Uruguayn basso-baritoni Erwin Schrott, tulee yli harjoituksen, jossa on paksu villahuivi ja harmaa villapaita, tervehtii häntä iloisesti ja häviää taas. Hänen ei pitäisi tupakoida niin paljon, Anna Netrebko kutsuu häntä - Errrwin sanoo, raskaasti rullattu R - mutta hän ei ole kuullut sitä aikaisemmin. Haastattelun aikana kuvatut kuvat haluavat nähdä saman. Nyt hän on yhtäkkiä erittäin tiukka: tämä ei ole, että ei, on liian paljon kaksinkertaista leukaa, siellä hän näyttää liian vakavalta. Hän päättää, miten maailma voi nähdä Anna Netrebkoa.
Anna Netrebko syntyi vuonna 1971 Krasnodarissa, Etelä-Venäjällä, hänen isänsä oli geologi, äiti oli insinööri. Sopraano ansaitsi laulutunteja Pietarin oopperatalossa, jossa hän antoi oopperan debyyttinsä vuonna 1994 Mozartin "Figarossa". Hänen kansainvälinen läpimurto tuli vuonna 2002 Salzburgissa Donna Anna Mozartin "Don Giovanni" -kokoelmassa. Sittemmin laulajaa juhlitaan kaikissa maailman vaiheissa, viimeksi vuonna 2010 Charles Gounodin "Romeo ja Juliet" Salzburgin festivaalilla. Anna Netrebko asuu Wienissä, New Yorkissa ja Pietarissa, vuodesta 2006 hänellä on myös Itävallan kansalaisuus. Hänen kumppaninsa, basso-baritoni Erwin Schrott Uruguayssa, hänellä on kaksivuotias poika.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Katsojat rakastavat tehdä jotain hurjaa esityksessä, kuten heittää kengät orkesteriin ja tanssia paljain jaloin ...
Anna Netrebko: ... oi, kengät. Tein sen kerran, vuonna 2007, gala-konsertissa. Mutta ihmiset, jotka todella pitävät musiikista, eivät saisi olla tällaisia odotuksia minusta. Olen laulaja eikä toimintakangelaani.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Hänen uusi albumi on Pergolesin barokki, mukaan lukien hänen Stabat Mater. Tämä ei välttämättä ole musiikkia, johon olet yhteydessä. He jopa lauloivat Pergolesen musiikkia Festspielhausissa Baden-Badenissa viime vuonna. Etkö pelkää, että yleisölle oli liian vähän glamouria?
Anna Netrebko: Ei. Olin hyvin iloinen voidessani laulaa Stabat Materin, se oli aina yksi suosikkikappaleistani. Mutta ensin minun piti löytää ääneni tällaiselle musiikille. Loppujen lopuksi esitys oli suuri menestys.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Tiedätkö edes jotakin sellaista, kuten näyttämönä?
Anna Netrebko: En yleensä pelkää olla lavalla. Mutta ei tapahdu, etten tunne hyvin esityksen päivänä. Herään aamulla, hengitys on levoton. Kaikki, joka oli minulle helppoa muutama päivä sitten laulettaessa, on yhtäkkiä kovaa työtä.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Onko tämä tapahtunut myös silloin, kun illalla ei ole esitystä?
Anna Netrebko: Ei oikeastaan. Se on enemmän levottomuutta ennen suurta tapahtumaa: uusi rooli, uusi tuotanto tai suuri konsertti.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Mikä auttaa hermostuneisuutta vastaan?
Anna Netrebko: Tarkoitatko, jos juon vodkaa tai syömme suklaata? En ota mitään ja toivon, että levottomuudet kulkevat itsestään.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Heitä pidetään erittäin kurinalaisina, jopa laulamassa, kun olet sairas. Vasta vuonna 2007 oli täytynyt sopeutua Salzburgin festivaalin ääniohjausongelmien takia.
Anna Netrebko: Kyllä, se ei ollut mahdollista. Yleensä ajattelen aina, että odotan laulavan. Olin kolme kertaa niin sairas viime vuonna, että voisin tuskin puhua. Mutta en halunnut peruuttaa sitä, se oli Charles Gounodin rakkausdraaman "Romeo ja Juliet" uusi tuotanto Salzburgissa. Olen jo nähnyt sanomalehtiartikkeleita edessäni: "Pian heidän uransa on ohi ..." Mutta ei! Joten aloin laulaa ja en tiennyt, tekisinkö se loppuun. Hämmästyttävää, yleisö ei edes huomannut, että olin niin pahoinpidelty. Kuitenkin: minun olisi pitänyt peruuttaa! Tulevaisuudessa haluan olla järkevämpi.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Onko sinulla aavistustakaan siitä, mistä tulee suuri velvollisuutenne?
Anna Netrebko: On totta, minulla on todella jotain sotilasta. Kasvoin Venäjällä 1970-luvulla.Se oli edelleen kylmän sodan ilmapiiri, me kasvoimme tietäen, että meidän oli oltava valmiita mahdolliseen sotaan länteen vastaan, joten propaganda toimi. Olen lukenut paljon näitä kirjoja, joissa sankarit ovat pelottomia ja vahvoja ja haluavat kuolla kotimaahansa. Tuolloin syönyt nämä kirjat, rakastin sankareita ja halusin olla vahva itse. Kesällä olin aina edelläkävijäleirillä. Marssin ryhmissä, joissa oli monia muita lapsia, lauloimme lauluja ja nautimme heidän kanssaan. Emme tietenkään aina ottaneet kaiken vakavasti. Mutta me olimme kerran Neuvostoliiton lapsia ja kasvoimme kurinalaisuutta.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Oletko joskus unelma siitä, että olet todella laiska?
Anna Netrebko: Dreaming? Voin olla laiska, hyvin tasainen!
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: En usko sinua.
Anna Netrebko: Laitetaan näin: Kun se tulee alas, olen hyvin kurinalainen. Ja jos on mahdollisuus olla laiska, käytän sitä.
ChroniquesDuVasteMonde NAISTEN: Esimerkki?
Anna Netrebko: tapasin lentää kollegani Elina Garancan, Latvian mezzo-sopranon, kanssa, se oli viiden tunnin lento. Hän on uskomattoman lahjakas, mutta myös työarkoli. Koko ajan Elina opiskeli pisteitä. Katson ehkä kymmenen minuuttia, sitten riittää, ja minä rentoutun.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Oletko koskaan kokenut, että laulun ilo on ollut stressiä?
Anna Netrebko: Muutama vuosi sitten, vuonna 2004, olin fyysisesti uupunut. Se oli tunne liikaa, kuten syödä tonnia makeisia ja tuntui pahalta. Pysyin jonkin aikaa, sitten se meni taas. Monet matkat, jotka minun on tehtävä, ovat uuvuttavia. Minulla on aina ongelmia raudan puutteen vuoksi, ja minun on tarkistettava se säännöllisesti.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Teidän kollegasi Rolando Villazón, jonka kanssa olette laulaneet paljon yhdessä, oli palanut vuonna 2007, vokaalijohto vuonna 2009 ja joutui keskeyttämään kuukausia uudestaan ja uudestaan. Tällaiset tarinat eivät ole aivan kohottavia.
Anna Netrebko: Se on oikein. Mutta onneksi hän on palannut. Hänellä on uskomaton energia ja säteilee, että laulu on hauskaa. Tämä on hyvin tarttuvaa ja auttoi minua löytämään ilon.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Te ja Villazón vietettiin oopperavaiheen unelmapariksi. Sanoit kerran, että vihaat ympärilläsi olevaa hypeä, monet tiedotusvälineet. Etkö myös pidä hypeä?
Anna Netrebko: Se on usein liian paljon minulle, ja siksi en lueta artikkelien artikkeleita. Täällä Wienissä se ärsyttää minua siitä, että ennen esitystäni kuva on kaikkialla paikallaan, ikään kuin kollegani, jotka myös laulavat, eivät ole olemassa. Se ei auta minua, se ei auta ketään. Mutta se vain näyttää liiketoimintaa. Niiden konserttien lippujen hinnat, joita laulan, ovat usein järjetöntä. Ymmärrän, että yleisö valittaa siitä.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Oletko asettanut korkeat lippujen hinnat paineen alla?
Anna Netrebko: Kyllä. Voin vain tehdä parhaansa laulamaan lauluja laajalla musiikkialueella eri kielillä, jotta mahdollisimman monta kuuntelijaa käsitellään.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Vaikka et pidä ympärillesi hypeestä, olet työskennellyt itse. He ovat toistuvasti mainostaneet esimerkiksi Escada, Dior, Chopard, Schwarzkopf ja BMW
Anna Netrebko: Se on erilainen. Nautin siitä paljon ja pidän tuotteista.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Ja et myöskään saa siitä maksua.
Anna Netrebko: Kyllä, mutta se pysyy rajoissa.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Kuitenkin mainonta kuljettaa hypeä - riippumatta siitä, pidätkö siitä vai ei.
Anna Netrebko: Olen julkinen henkilö. Olen myös mukana hyväntekeväisyyteen. Voin käyttää nimeäni tehdä todella tärkeitä asioita, esimerkiksi lasten tukihankkeiden suojelijana. Mielestäni se on erittäin mukavaa.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Olet ollut äiti itseäsi yli kaksi vuotta. Kun poikasi Tiago syntyi, olit 37. Oliko oikea hetki sinulle?
Anna Netrebko: Olen iloinen siitä, että en tullut äidiksi aikaisemmin. Minusta oli vain 37-vuotias, kun olin valmis. Sitä paitsi tarvitset tietenkin oikean miehen, ja Erwinin kanssa tiesin, että se oli hänet.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Miten vauva murtautui, kun ei ollut harjoituksia, esityksiä? Mahdolliset vieroitusoireet?
Anna Netrebko: Ei! Olin niin iloinen, etten laulanut. En edes halunnut tietää, onko ääneni edelleen olemassa. Kotona tunsin oloni mukavaksi eikä halunnut palata takaisin lavalle.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Sanomasi sanomalehdissä sanotaan, että äänesi on ollut täydellisempi, kun olit äiti. Lauloitko paljon poikasi kotona?
Anna Netrebko: laulan harjoituksissa, ei kotona. Silenzio!
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Mutta sinä olet varmasti laulamassa parvella.
Anna Netrebko: Ei, ei.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Jos olisit laulamassa kotona, tarkoittaako se kotiin menoa?
Anna Netrebko: Jotain sellaista. Aina kun kuuntelen musiikkia seitsemän tai kahdeksan tuntia harjoituksessa, olen iloinen siitä, että ihmiset eivät laulaa kotona. Minä vain laulan, jos en voi välttää, harjoitella teosta. Kaksikymmentä minuuttia on absoluuttinen. Se on huono, tiedän. (nauraa) Erwin tykkää laulaa kotona, mutta esimerkiksi rentouttavaa musiikkia, Bossa Nova.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Poikasi on nyt kaksi ja puoli vuotta vanha. Tietääkö hän, että hänen äitinsä on oopperalaulaja, jos et laulaa yhtä ariaa kotona?
Anna Netrebko: Toki. Viime vuonna hän harjoitti Jules Massenetin "Manon" Lontoossa, harjoitteli kuninkaallisessa oopperatalossa orkesterin, kuoron, laulajien kanssa. Lauloin Manonin suurta ariaa, lalalalalaa, joka otti Tiagoin käsivarteen. Aluksi hän oli hyvin kiinnostunut, mutta sitten hän yhtäkkiä laittoi sormensa suuhuni. Itse asiassa osuin siihen, ja Tiago huusi kuin sylkeä, uuääääääää. Kapellimestari Antonio Pappano ei ollut huomannut, että pidin Tiagoin käsivarsissani, ja sitten se oli täysin häiriintynyt. Jätin harjoituksen poikani kanssa ...
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: ... ilman että kuolee vaiheessa kuolemaa, koska se ennakoi "Manonin" loppua. Oletko täysin viileä, kun sinun täytyy kuolla?
Anna Netrebko: Rehellisesti: ei. Kollega, amerikkalainen sopraano Patricia Racette, sanoo, että hän haluaisi kuolla lavalla. Olen enemmän huolissani. Tunnen paremmin komediaa, jossa on onnellinen loppu.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Jos matkustat maailmaan esityksiin, ota Tiago mukaasi. Tuntuuko joskus yksinhuoltajaäiti?
Anna Netrebko: Kyllä, kyllä, mutta onneksi saan aina apua. Minulla on lastenhoitaja New Yorkissa, yksi Wienissä, ja myös sisareni ja ystäväni auttavat. Esimerkiksi kun minun täytyy matkustaa Japaniin esityksiä varten, minun lastenhoitajani tai sisareni tulee.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Mitä puhuu poikasi kanssa isänsä kanssa tällaisissa tapauksissa?
Anna Netrebko: Erwin on myös jatkuvasti tiellä, on harjoituksia ja esityksiä ympäri maailmaa. Meillä on jo melko hullu elämä, ja kärsin paljon monista erotteluista. Joskus laulamme yhdessä tuotannossa, mutta se on harvinaista. Toisaalta emme halua esiintyä liian usein laulavana parina.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Haluatko, että laulavan parin poika tulee myöhemmin oopperalaulajaksi?
Anna Netrebko: Ollakseni rehellinen: en toivo sitä. Työ tarkoittaa vain paljon stressiä.
ChroniquesDuVasteMonde NAISET: Ja suunnittelu. Luultavasti tiedät jo, missä olet viiden vuoden kuluttua juuri tänään. Mikä tunne on, kun koko elämä on kellotettu?
Anna Netrebko: No, ainakin en ole niin yllättynyt. Kun tiedän, että viiden vuoden kuluttua minun täytyy laulaa erittäin vaativa rooli uudessa tuotannossa, voin rauhassa sopeutua siihen. Mutta tietenkin olet oikeassa: se on outoa olla niin suunniteltu. Tiedän, mitä minulle tapahtuu viiden vuoden aikana? Voinko edes pysyä lavalla ...
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Ehkä tulet raskaaksi.
Anna Netrebko: Mahdollinen. (nauraa) Meillä ei ole konkreettisia suunnitelmia.
ChroniquesDuVasteMonde WOMAN: Onko mitään mitä pelkäät?
Anna Netrebko: Ennen kuin minulla oli pieni perheeni, olin enemmän tai vähemmän peloton. Nyt on tämä kaunis maailma, jonka olemme rakentaneet kolmeen ja joka on niin tärkeä minulle. Sen jälkeen pelkään menettää tämän aarteen, tämä onnea jälleen.
