Etsitkö ikuista elämää
Paradise voi odottaa.
Näyttää siltä, että Fujijama on aikeissa murtautua. Höyry turpoaa fuzzy pilvissä ylhäältä, se on kuuma ja kostea. Ja muuten viehättävä kodikas; Se istuu erinomaisesti 42 asteen lämpimässä vedessä paksujen kivien, bambuvarsien ja kauniisti leikattujen mini-mäntyjen välillä, josta on näkymät loftiest-vuoren huipulle Japanissa. Minä yawn rento, nauraa varpaitani ja olen täällä kylpyläkaupungissa Hakoneessa, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Tokiosta, muuten matkalla melkein ikuiseen elämään. Yhdessä viiden japanilaisen naisen kanssa, jotka istuvat myös onsenissa märkä rätillä päähänsä, yksi noin 14 000 kuumasta mineraalilähteestä koko maassa. Tilastollisesti Nipponissa 50 vuotta täyttäneillä naisilla on vain puoliaika. Sillä on oltava syitä. Ne eivät kuitenkaan ole ilmeisiä - mutta ehkä kuumassa vedessä.
Etsitään (lähes) ikuista elämää
Onsenissa ei hyppy, yksi liukuu sisään. Kun saippua on pesty, puhdistettava ja hävitettävä huolellisesti kaikki saippualähteet. "Onsen on nuorten lähde," sanoo Asayo Ishimura. Hänen perheensä on asunut 137 vuotta, ja hän tarttuu yhteen 17 Hakone-jousesta ja kanavoi vettä maan alla bambuputkien kautta Ryokan Senkyoron sisä- ja ulkouima-altaille, joissa on koko yrityksen työvoimaa viikonloppuna. "Onsen lämmittää elimistön keskiosaa, tekee ihmeitä reumassa ja niveltulehduksessa, jopa murtumissa, tuskin mitään parempaa", hymyilee 59-vuotiaita, kun käärin itseni karkeasti vaalean puuvillakononiin. "Ja koska iho on hyvin varustettu verellä, se ei ikään niin nopeasti tule, useimmat japanilaiset naiset vannovat, että onsen saa sen mukavasti!" Yksi viidestä naisesta, jotka istuvat vieressäni kuumassa vedessä, haluavat tietää, onko minulla ollut muutaman kilometrin pituinen punaviini onsen: "Heillä on myös takka," hän nauraa ", ja toinen vihreällä teellä." Ei tietenkään ulkoista sovellusta.
Lepo pullea sammal
Aurinko on vielä pilvissä, kun kuljemme seuraavana aamuna Ashinoko-järven rannalla. Japanin korkein vuori on tervetullut kaksoiseksi, kerran ylöspäin, kerran hiljaisen järven peiliin, jossa juustoväriset värikkäät juonittelijat huijaavat lumikellonsa ja pari joutsenpeitteistä polkuveneitä. Vanha Tokaido, neljä vuosisataa sitten Kioton keisarillisen asuinpaikan ja pääkaupungin Edon välinen tie, on unohdettu polku järven puolella, jopa 20 metriä korkeat setrit ovat niiden ristikko. Valtavat vartijat sammalaisilla sängillä, joissa rungot ovat sileät ja vihreät kuin liuskekivi. Lepo, vain pieni hetki, pullea sammal. Ehkä onsen tekee sinulle nuorten ja terveiden. Joka tapauksessa hän tekee sinut väsyneeksi.
Fujijaman pitäisi tuoda onnea - kaikki ne, jotka ovat nousseet 3776 metrin korkeudelle
Nopeasti, kun nopea juna liukuu Osakaan, sieltä rummuttaa hihnojen takana olevaa elämää hitaasti. Kirkkaat oranssi kaki-hedelmät roikkuvat paljailta oksilta, ikään kuin joku olisi ripustanut ne koristeeksi. Bambu-sauvojen tiheät metsät jäävät jäykästi maasta, asemapaikkat, joissa on kaksi alustaa, jäävät maisemaan autioiksi, joita ympäröivät palmuja aamulla. Talojen tornin kevyesti kaarevat katot taivaalle riisikenttien yläpuolelle. Sininen univormut lapset kävelevät kouluun huolimatta syksystä viileään polvisukatun hameeseen tai lyhyisiin housuihin. Gokurakubashista köysirata nousee 860 pystysuoraan metriin Pyhän vuoren Koya-saniin Osakasta etelään. Liukumme ylös. Tiheiden metsien yli, joiden läpi maanläheinen pyhiinvaeltaja kulkee lähes puolitoista vuosituhatta, vuorattu 180 kivipilarilla, joista jokaisella on mandala. Munkkien kaupunki on pian siellä. Hymyilyn paikka, japanilainen ystävä oli luvannut minulle, ja: "Siellä voit edes levätä, ja se on osa vanhuuden salaisuutta."
Vuori ei ole rauhallinen, se palaa: Palossa punainen, liekki keltainen, vaalean oranssi, puiden lehdet loistavat. Syksyn auringossa hehkuva Ginkgos-koristeellinen vaahteran oksat kuljettavat monivärisiä lehtiä. Väritanssin keskellä nousee massiivinen Daimon, sisäänkäynnin portti. Punaiset sillat johtavat voimakkaimpiin yli sadasta temppelistä muutaman Toriin, Shinto-pyhäkköholvin välissä. Munkit ovat sinisiä työvaatteita ja puisia sandaaleja. Koya-sanissa on kymmeniä kauppoja kattiloita, rukoushelmiä, onnellisia hurmaa, buddhalaisia opintoja varten. Naisten ei sallittu päästä alueelle tuhat vuotta. Tänään he tulevat viikonlopuksi Osaka, Kioto ja jopa Tokio. Japanin temppeli - keskeytä merkkejä meluisassa, hektisessä arkielämässä, välissä olevien säiliöiden.
Japani on nuorten suihkulähde, koska ihmiset eivät aina taistele takaisin
"Jotkut jopa pysyvät ikuisesti", sanoo Niso-Gakuinin syntymäkoulun johtaja Junko Sakata, kun istumme hänen toimistossaan vihreällä teellä. "Nunna." 69-vuotias Junko, kun Temple Cityn perustaja Kobo Daishi, joka legendan mukaan tuli 1200 vuotta sitten Buddhaksi, pysyi hiljaa ja paransi lopullisesti sairas äiti. Tuolloin Junko katkaisi mustat hiukset ja astui nunnan kouluun kaljuun päähän. "Oli normaalia muuttaa elämääni", hän sanoo. "Älä tartu siihen, mitä tapahtuu, muutos on osa elämää, eikä aina puolustaa sitä vastaan, voi myös pitää sinut hieman nuorena."
Suljetut silmät annamme ajatukset tulla.
Hiljaisuus on ennen nunnan koulun raskaita ovia. Ja tällä välin myös pimeys. Temppeleiden edessä hehkuvat lyhdyt heiluvat tuulessa. Koya-sanin tärkein temppeli Kongobuji loistaa kirkkaan punaisena valokeilassa. Okuno-in, Japanin vanhin hautausmaa, sijaitsee vuosisatoja vanhojen setrien takana, yli 200 000 kivilamppua ja muistokiviä kasvaa pagodien joukosta sammalaisesta maasta, joka on pehmeä sänky vuosituhannen historiaan, täynnä samurai, prinssi ja pappi. Buddhan kuvat suojelevat pienten Jizosin ikuisuutta ja pataljoonia, vaaleanpunainen punaisten ruokalappujen kivilukuja, syntymättömien, kuolleiden lasten suojeluspyhimyksiä. Tuntemattomat äidit ovat avanneet pelaamispallot ja makeiset heidän edessään ja jopa jotkut heistä on virkattu.
Älä nukahtaa
Herää kuusi kolmekymmentä aamulla. Munkki kolhii puuhun liukuovelle huoneeseemme. Kun sekoittelemme talon tossut rukoiluhuoneessa aamun kylmän läpi, istu munkit heidän loistaviin keltaisiin silkkihousuihinsa, jotka laulavat kynttilänvalossa. Äänet, jotka ovat yhtenäisiä, jos ne olisivat yhdellä tummalla sävyllä, suussa liikkuvat tavut, jumalien nimet. Temppelin pää, Habukawa Shodo, vie Hooman, muinaisen buddhalaisen tulipalotuksen. Kultaisen metallin lyhdyt roikkuvat katosta, niissä ovat laatikot, joissa on kuolleen tuhka. Puoliksi suljetuilla silmillä päästämme ajatukset ja yritämme kiirehtiä heidät uudelleen. Joillakin on barbeja, ne on suljettava pois voimasta. En noudata mitään. En voi päästä eroon yhdestä ajattelusta: minun futon. Älä nukahtaa. Ei ennen valaistumista.
Se on neliö, siinä on reikä keskellä, ja ehkä selittää, miksi myös pyhän vuoren vanha vanhuus säteilee niin nuorekas. Monk Genso piirtää ympyrän paperiarkista ja pitää hänen keula silmäni edessä, kun hän pitää leikattua kappaletta kaksi tuumaa sen yläpuolella: "Jos katsot vain ympyrää, et näe todellista elämää", Genso selittää. "Se on sama teidän toiveidesi ja ärsykytesi kanssa: he ovat siellä, mutta jos et edes katso niitä, he kulkevat ohi, ja näet, mitä takana on, mitä laskee ja pysyy." Läpi reiän katselen temppelipuutarhaa, lampia, jossa koi-karppi ui, mäntyjä, bambu-ruohon vihreää, palloholkkia. Itse asiassa säästää energiaa, vain kiinnittää huomiota siihen, mikä todella on, se rentouttaa kasvojen piirteitä valtavasti. Mutta minne jätän kaikki ajatukseni? Päätän nuoruuden nimissä harjoitella päästämistä. Taitan valaistumiseni, laitan sen taskuun ja katsokaa bambusta taivuttamassa tuulessa.
Henkinen koulutus, sisäinen puhdistus
"Bambu on aina vihreä, aina pystyssä ja uskomattoman joustava", Chizu Kiriki kertoo, 62, kun hän seisoo Okiyassaan vanhan Geisha-talon kuoren edessä Kioton vanhassakaupungin keskellä, pakottaen kvitteni ja muutaman ruohon piikit. ja muodoltaan taipuvat. "Tuuli voi taivuttaa sitä, mutta ei koskaan rikkoa sitä." Tämä, ymmärrämme, oli nyt elämän oppitunti. Levottomasti istumme polvillemme ja katsomme häntä, kun hän luo pienen taidokkaiden kukkien esityksen. Chizu oli geiko - geokki Kiotosta. Tähti teehuoneissa Gion. "Olen oppinut tanssia kahdeksanvuotiaana", hän sanoo, kaatamalla kuumaa vettä myrkylliseen macha-teepulveriin jokaiseen kuppiin ja lyömällä sen paksuun puuroon, jossa on bambuharja.
"Kun olin 16-vuotias, minusta tuli Maiko, joka asui muiden geiko-opiskelijoiden kanssa tällaisessa okiyassa, oppimalla paljon", hän sanoo. Ikebana, kukat, noin - ja käsien monimutkainen koreografia teeseremoniassa. "Ulkomaalaiset ajattelevat usein, että kukat koristavat vain huonetta, että teetä maistuu hyvältä", hymyilee Chizu. "Se on sekä eräänlainen meditaatio, tapa keskittyä keskittymiseen ja rauhoittumiseen, henkiseen harjoitteluun, sisäiseen puhdistukseen." Chizu liukuu polvilleen ja asettaa kulhoon vihreää vaahtoa. Chado - tee teetä levätä. Sormen sormi. Ja kuitenkin keskitytään olennaisiin asioihin. Olen siemaillen liemi huolellisesti. Hän maistuu hieman katkera.Yritän kupin kupillani pyöreällä, siroisella pyyhkäisyllä, kiertämällä sitä hieman ja ohjaamalla sitä suuhun kaikkien teetä valmistavien sääntöjen mukaisesti. Ikuisen elämän salaisuus - ehkä se on myös muinaisissa rituaaleissa. Liikkeissä, jotka pakottavat sielun pysähtymään. Pienissä lepoyksiköissä, jotka antavat uutta voimaa.
Riisi pitää meidät nuorina.
Pyöreät liikkeet, jopa pyörällä. Sojassa Okayamassa nousimme ja poljimme 15 kilometrin Kibi-traililla maan päällä, joka oli täynnä kauhistuttavia legendoja. Prinssi Kibitsuhiko taisteli hirviö Uraa, ajoi nuolen silmiinsä, jolloin Ura tuli rasvaksi karppiksi ja ui veressä. Riisipellot korjataan ja väsyvät auringossa. Viljelijän vaimo Motoko Yasui, 42, istuu ulosteessa talonsa edessä ja heittää mustalla musteella tyylikkäitä hahmoja säkillä, joka on kasvatettu hänen pellollaan. "Te eurooppalaiset syövät liian vähän", hän nauraa. "Se on riisi, joka pitää meidät japanilaisina niin nuorina, ja kalat, joiden onnekas mennä riisin kanssa, ja jos uskallat kokeilla sitä Natolla." - "Fermentoidut soijapavut?", Kysyn ja valmistan kasvot, koska muistan ensimmäisen kupin, jossa on tämä tahmea ruskea massa. - "Se vetää kierteet, eikö olekin?" Mutta kierteet rasittavat kaikkea huonoa vatsassa, sanomme aina, jopa ikä! " Hän hymyilee pahasti.
Minun alla pyhäkkö portti paistaa
Miukajima-pyhäkön punainen portti Miyajima-saaren edessä nousee merestä. Maamerkki maailman ja Kamin maailman välillä, Shinto Gods. Pyhä saari, niin vähän tästä maailmasta, että naiset vietiin kerran Manneriin lähetettäväksi Hiroshimaan. Ja sairaat ihmiset. Samoin epäselvä oli mennä ulos elämästä ja avioerosta. Kuollut tuovat ne edelleen veden toiselle puolelle, mutta raskaana olevat naiset saavat jäädä kylään. Hirvieläimet kulkevat paikan läpi, heiluttavat silittämällä, ruokkimalla käsiä. Lastauskaistan yläpuolella matkamuistomyymälöissä ripustetaan markiisit; Lapset nibble Momiji-Manju, leivonnaiset kakut täytetty makea papu juustoa, pari vanhoja naisia tutkia pakattuja vihanneksia ja kuivattu kala, ravintola, jossa tuskin yli neljä taulukkoa ylistää sen ostereita, saaren erikoisuus. Hieman kauempana kaduista tulee hiljaisempia ja hiljaisempia, sitten polku johtaa metsään, kalliomonki Misenin vuorelta kaivaa kadun toiselle puolelle.
Minun alapuolella vesi on punainen Torii, pyhäkköportti, ikään kuin se olisi maalla, joka ei tuntenut mitään esikaupunkien metroista, mustien verhottujen palkka-miehen väkijoukot, ne virkailijat, jotka nousivat aamulla kaupunkeihin, korkean teknologian robotit ja hiljaisten myyntiautomaattien armeijat, jotka levittävät keittoja, kahvia, alushousuja tai jopa joukon uusia kynnet muutamille kolikoille.
Kysymys iankaikkisesta elämästä
Siellä, metsässä, puut odottavat kirkkaampia värejä, tuuletin vaahtera on jo runsaasti punainen. "Koyo, syksyn väri on kaunis, eikö olekin?" Sanoo vanha nainen, joka yhtäkkiä seisoo vieressäni. "Tänä vuoden aikana on olemassa kahdenlaisia puita: ne, jotka menettävät lehdet syksyllä ja tuntevat itsensä hieman puolustuksettomiksi - ja muut, jotka käyttävät kaikkein kauneinta mekkoaan syksyllä, jotka näyttävät ylpeiltä ja arvokkailta."
Aika - mielipide-asia on aivan ilmeinen. Vedän paperikappaleen ulos temppelistä kukkaroistani ja katson läpi reiän: ylpeällä vaahtera, sininen vesi, kirkas punainen portti.
Ei ikuista elämää, vaan ehkä ikuista elämää. Ja tunne, että jotkut hetket kestävät ikuisesti.
Nuorten suihkulähde Japani: Matkatiedot
sinne Lentoyhtiö All Nippon Airways, ANA, Frankfurtista Tokioon alkaen 690 eurosta (www.ana.co.jp).
Liikkuminen Paras Saksassa saadaksesi Japan Rail Pass, jonka kanssa se ajaa seitsemän päivää noin 212 eurosta lähes kaikilla reiteillä. Yksittäiset linjat ovat paljon kalliimpia! (Japanin matkatoimisto JTB, valkoinen naisten katu 12-16, 60311 Frankfurt, puh. 069/29 98 78-23).
majoittui Erittäin mukava elämä maaseudun majataloissa, nimeltään Ryokans; varata osoitteessa www.japaneseguest houses.com.
temppeli majoitus osoitteesta www.shukubo.jp/eng/.
Lisävinkki Gion Cornerin kulttuurikeskuksessa Kiotossa tarjotaan villiä teeseremoniaa, Ikebana-geisha-kulttuuria. Hyvä tietosivu: "Kioton prefektuurin hallituksen matkailu- ja kongressitoimisto", www.pref.kyoto.jp/visitkyoto/en/theme.
täydellinen Japanilainen japanilainen kiertue Tokiosta Hiroshiman ja Kioton välillä vuodesta 1999 alkaen.
luettu Yksityiskohtaiset, informatiiviset ja monella osoitteella: Lonely Planet -opas "Japan" saksaksi (28.50 euroa).
tiedotus Japanin matkailuneuvonta, Kaiserstraße 11, 60311 Frankfurt am Main, puh. 069/203 53, faksi 28 42 81, www.jnto.go.jp/
