"Onko häpeä olla Amstettenista nyt?"
Amstettenistä kertoi ChroniquesDuVasteMonden päätoimittaja Meike Dinklage
Uhrien valot: Yli 200 amstetten-ihmistä tapasi eilen muistopalvelun
Aamulla kynttilät palavat Amstettenin pääaukiolla. Yli 200 ihmistä oli tavannut siellä tiistai-iltana ja valaistu lyhtyjä ja valoja, he olivat seisoneet yhdessä sateessa, hiljaisia ja huomaavaisia, ja yrittivät olla selvillä siitä, mitä nyt tarkoittaa: olla Amstettener. "Sanattomuudesta luottamukseen", sanoo Alexandra Eisenstöck, 35, "se oli meidän motto, halusimme sen aloittaa." Ja hänen ystävänsä Ursula Kloimüller, 45, sanoo: "Vain muutama päivä sitten olisin sanonut itselleni: Tällaisia asioita ei voi tapahtua meille."
Se tapahtui. Tapahtuma Fritzl, insesti-draama Ybbsstraße 40: n kellarissa, Amstetten. Kaksi naista perustivat Lichtermeer-aloitteen, tiistai-aamulla klo 7.30, jolloin he esittivät ajatuksen. "Tuomme yhdeksänvuotiaat tyttäremme kouluun, jonka poliisi sulki, suojellaksemme opiskelijoita, ja löysimme ilmapiirin niin masentavaksi, että päätimme lapsemme vuoksi tehdä jotain."
Alexandra Eisenstöck ja Ursula Kloimüller: "Halusimme asettaa merkin perheelle"
Molemmat äidit järjestivät muistomerkin yksityisesti ja mahdollisimman paljon muutaman tunnin kuluessa. "Myös siksi, että nuoret saavat kaiken täysin", Ursula Kloimüller sanoo, että heillä on ongelmia tulla Amstetteneriksi. Hänen 14-vuotias tyttärensä oli kertonut hänelle: Olisi nyt häpeä olla Amstettenistä.
"Päätös tehdä jotain, puhua siitä julkisesti, oli vapautuminen", sanoo Alexandra Eisenstöck. "Yksi uskalsi ajatella pieniä askelia siitä, mitä tragedia tarkoittaa jokaiselle meistä, mutta nyt meidän on oltava siellä toisiamme ja ei vähemmän."
Yleisö pääaukiolla
Kun illalla OB van -laivasto, joka muuten pysäköi Fritzlsin talon eteen, siirtyi pääaukiolle, "olimme jo tunteneet kipeästi", sanoo Alexandra Eisenstöck: "Entä jos Amstettener ei tule?" Mutta sitten tuli satoja, valot ja lamput, autokoulu lahjoitti sytyttimiä, huonekalukaupan kynttilöitä. Ja sen jälkeen se oli kuin jaettu helpotus. "Olemme kaikki osa tätä paikkaa, ja nyt meillä kaikilla on tekemistä historian kanssa", sanoo Alexandra Eisenstöck.
"Halusimme myös asettaa merkin perheelle", lisää Ursula Kloimüller: "Halusimme osoittaa, että se tapahtui sinulle, mutta se myös vahingoittaa meitä."
Keskiviikkona aamulla lapset palasivat kouluun ilman poliisin suojelua.
